Kun kesäinen yö oli kirkkain
ja tyyninä valvoivat veet
ja helisi soittimet sirkkain
kuin viulut ja kanteleet,
viisi pientä piruparkaa,
aivan ujoa ja arkaa
sievin kumarruksin tohti
käydä enkeleitä kohti.
Uniformunsa karvaiset heitti
he, sarvet ja saparovyön;
oli lanteilla vain lukinseitti;
ja helisi harput yön.
Enkelitkin sulkapaidan
jätti tuonne, päälle aidan,
siellä häntä, siellä siipi
toisiansa tervehtiipi.
Ja niinhän he, nostaen jalkaa
niin nätisti tanssia alkaa
yli kallion kasteisen.
Ja yö oli onnellinen.
Missäs sika, jos ei kerää
kärsäänsä se yhtäperää
siivet, karvat, ynnämuuta,
vielä maiskutellen suuta.
Sill’aikaa enkelit tanssi
niin ujosti, varpaillaan,
vain pukuna pikkuinen kranssi,
viis pirua toverinaan.
Kerran tuli aamun koitto.
Loppui tanssi, loppui soitto.
Pirut, niin kuin enkelitki
tunnusmerkkejänsä itki.
Oi pienoiset, ettehän arvaa:
moni vaihtaa nahkaa ja karvaa,
sika paljon siipiä syö.
Mut harppua sirkat lyö
yhä, kun on keskiyö.
Aaro Hellaakoski (1893–1952)
Waltz of the innocents
At night when the full moon shines brightly,
and still are the water and trees,
and grasshoppers’ violins play lightly,
and music delights the breeze.
Seven little devils fearful,
shy and timid, almost tearful,
to the angels softly stealing
come with bow or humbly kneeling.
Cast aside coats so furry and hairy,
their horns too, so wondrous a sight,
only cobwebs their dress now like fairies,
and harps sounding through the night.
Now the angels doff their dresses,
high they pile their golden tresses.
Here a tail and wing are meeting
to exchange a friendly greeting.
And look how they lift their legs, prancing,
how prettily each one is dancing,
over dewy rocks dancers leap,
and never the whole night they sleep.
Watch the pig now where it munches,
snuffling with its snout it crunches,
wings and hair, all it can swallow,
smacks its lips there’s more to follow.
Angels are dancing, for hours,
so light on their toes they rise,
their dress but a wreath of flowers,
their partners in devils’ disguise.
When the dawn comes there’s no staying,
ends the dancing, ends the playing,
little devils once more fearful,
angels now are sad and tearful.
Oh, little ones, see how they hurry,
changing hide and hair in a flurry,
still the pig is munching the wings,
the grasshopper plays and sings,
thru the still night music rings.
(Translation: Marja and Philip Binham)
Associated: Hugo Simberg's ART (do a Google search for more)
At the Moment I am listening to Last Of The Mohicans from The Best of American Indianer and the rest of the album. Sorry I cannot give a link as it is on a download from my hard drive